Ei kadonnut motivaatio tullut yön aikana vaan vaivuin vielä syvempään epätoivoon onnistumiseni suhteen. Kaiken kukkuraksi aamusta avauduin meidän kokille töissä motivaation puutteestani ja epäonnistumisen pelostani. Tuli huono mieli, kun tuntui, että olisin hänen opetuksiaan moittinut. Asia ei tosiaan niin ole. Meidän kokki S on opettanut todella hyvin, mutta en vain ole päässy esimiehen takia tekemään lounaita jotka mun pitäisi jo osata vaikka silmät kiinni!
Taidan pyytää anteeksi huomenna, vaikka loppu päivä sujuikin hyvin yhdessä.
Olin kuin zombi koko työpäivän. Mikään ei innostanut tai kiinnostanut. Halusin vain pois.
Voiko tämä kaamos aiheuttaa näitä oloja?
Tykkään mun työkavereista ja työpaikasta, mutta nyt vain ei kiinnosta :/ Vai pelkäänkö epäonnistumista niin paljon etten uskalla edes yrittää niin en voi onnistua enkä epäonnistua?
Huoooh..
Kaikesta huolimatta esimies ja kokki oli tyytyväisiä mun upeaan liikeideaan eikä sitä paljoa tarvinnut muutella. Yksi kohta poistettiin ja yksi kohta lisättiin.
Tänään kuitenkin kirjoitin ilmoittautumisen puhtaaksi ja lähetin sen opettajalle.
Toivotaan nyt, että pääsisin tekemään lounaista ja saisin kunnon arvosanoilla hoidettua näytön ens kuussa.
Isäpuoli laitteli päivällä viestiä ja pyyteli perhettä syömään sen luo ja saadaan kutsu meidän "parit" mukaan :)
Ihana idea. Lupauduin päivälliselle. Pitää kysellä vielä josko Boo osallistuisi myös ;) Se on ainakin sinä päivänä tulossa mun luo, joten miksi ei pienen mutkan kautta? ;)
Jaksoin ihmeen kaupalla tehdä ruokaa tänään kotona!
Tein herkkusieni-kana-pinaattituorepastaa :P Ihan hyvää oli, mutta olisi kaivannut hitusen cayennea.
Ihan justiinsa unille matkani käy TOIVOTTAVASTI!
Viime yönä ei uni tullut millään. Olin hereillä vielä 24 jälkeen. Nukuin siis alle 5h.
Tarvitsisin enemmän unta etten olis koko ajan niin kauheen negatiivinen.
Allright. Öitäää <3
Pikkunen perhe photo siskon 18v synttereiltä elokuussa.
Vas. Nuorin siskoista M, minä, sisko, Papi V
Edessä pikku veli V ja iso sisko N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti